Talvi on tullut – tulisipa kesäkin!

Nyt se on todistettu!

Teleportattuani itseni vaihteeksi 700km pohjoiseen, sain havaita ympäristön muuttuneen. Puhuvat ilmastonmuutoksesta, mutta minä sanon että pakanallinen talvi se vaan on! En meinannut uskoa silmiäni todeksi, kun näin kaiken verhoutuneen valkoiseen. Kirsu sen sitten todisti, kylmää se oli. Mutta niiii-in kaunista. Spurttasin kuin viimeistä vietäisiin. Se tavara lenteli ihanasti päälleni ja luisti allani. Maistelin ja haistelin, kieriskelin ja kaivelin.

Kun neljä kuukautta sitten päätin, etteivät kunnon sesset pissi sisälle, meinasin pyörtää päätökseni siihen valkoiseen astuessani. Pahoin pelkäsin, että kaikki ihanat hajut olisivat kadonneet, mutta niin ei käynytkään. Päin vastoin. Pakkohan se oli taipua ja pitää kiinni päätöksestäni. Valkoinen muuttui keltaiseksi.

Sanoivat että pakkasta oli viisi astetta. Eipä tuo mitään. Nutut on nynnyille, kunnon mäyräkoira pärjää ilmankin (esikuvani Armi, Hilla, Tiina ja Mikko juoksivat toistakymmentä vuotta moottorikelkan perässä järven jäällä, eikä kukaan kaivannut manttelia). Tästä mielipiteestä jouduinkin sitten tinkimään, kun viime viikonloppu Pudasjärvellä todisti muuta. Lauantaina en tarennut lähteä mukaan naapurin lintubaarin täyttöön, kun pakkasmittari osoitti reilua kahtakymmentä. Siis minä, joka ulkoilen säällä kuin säällä! Valitsin sohvan ja villahuovan, ja silti hytisin kuin horkassa. Ihmiset menivät, mutta tulivat pian takaisin. Meikäläinen taitaa ensi viikolla poiketa haukkujen hennesiin, Mustiin ja Mirriin. Tai sitten otatan mitat ja teetätän ulsterin ompelijalla. Varapalttoo on saatava.

Sunnuntaina kylmä oli hellittänyt meikäläiselle kohtuullisiin lukemiin. Pääsin kuin pääsinkin nauttimaan mökkiviikonlopusta paratiisissa. Vitosen kohdalla mittari on parhaimmillaan. Tavarasta saa sopivasti kimpoavia paukkuja ja on raikasta hengittää, mutta kukaan ei uhkaile burberryillä. Hittoon moiset hienostelijat! Nukkumamökin alta löysin sopivasti kaivettavaa. Luulinkin, etten pääse suosikkiharrastukseni pariin ennen kesää, mutta siinä se päivä kului kaivellessa (toisille kuoppia). Välissä tankkasin hangen päälle tipahtaneilla luonnon antimilla, ja taas jatkoin. Kunpa pääsis taas mökille!