Hevosenhajua ja kakkakokkareita

Käväisinpä hakemassa vauhtia tänään hevostalleilta. Olenhan minä siellä ennenkin toki käynyt, mutta silloin keskityin havainnoimaan tilannetta vähän kauempaa. Nyt päästiinkin itse asiaan! Matka tallille kesti 1,5h, sairastahan se on! Miksi ihmeessä kukaan ajaa kaakkien perässä niin pitkiä matkoja. Noh, meikäläiselle se sopi; mikäs sen somempaa kuin koisata omassa turvallisessa yksiössä, ja vetää perillä kupillinen Nutroa? Ei mikään.

Ihan pikkuisen meinasi jänskättää kun tajusin, että siinä on polle mun kuonon edessä. Ja sen turpa oli ainakin vähintään meikäläisen kokoinen! Mutta kylläpä sillä olikin hyvä parfyymi, olisin voinut haistella sitä tuoksujen sinfoniaa vaikka koko illan. Sitten tajusinkin, että hajunlähde oikeastaan maistuukin aika maukkaalta. Ihmisen silmä vältti sen verran, että pääsinkin purasemaan oikein kunnolla. Monenlasia nappuloita sitä on maisteltu, mutta tämä on todellinen löytö! En aiemmin tiennytkään, ettei kyseessä ole ihan mikä tahansa tasalaatukama. Vaaleamman vihreä menetteli, mutta tummanruskeassa vasta olivatkin aromit kohdallaan!

Sinne talliin en kyllä ensin meinannut mennä millään. Kukas sitä nyt niin kaameissa parakeissa viitsis aikaansa viettää, en minä ainakaan. Okei, tunnustan olevani vähän ennakkoluuloinen. Kun sitten aikani keräsin rohkeutta ja astuin kynnyksen yli, en olisi pois lähtenytkään. Voi sitä ruskean kullan määrää. Joku sussu siellä lapioikin tavaraa kärryyn, ja meikäläinen aatteli, että olisin mukaani saanut. Jostain syystä se kippas kasansa kuitenkin heti nurkan taakse, ei varmaan tiennyt että meikäläisen biili olis ollut ihan sen murjun toisella puolella. Täytyykin pyrkiä mukaan uudestaan, niin pääsee taas vähän makustelemaan...

Yks aika kivannäköinen kopukka siellä oli. Se oli vissiin kävellyt jonkun maalipurkin alta, kun sen hienoon ruskeaan turkkiin (ihan samanlainen kuin meikäläisenkin rotsi!) oli tullut valkoisia läiskiä. Kyllä sitä varmasti harmittaa vietävästi, vaikka yritti olla ihan ölövinä. Meillä synkkas hyvin yhteen. Se tais olla silti vähän meikäläistä innostuneempi solmimaan uusia ystävyyssuhteita. En nyt viittis kuitenkaan vielä ekalla kerralla sen kokoiselle kossille näyttää vihreää.

Paljonkohan muuten niistä ruskeista kakkaroista on apua näin massakaudella? Kuuskiloa on nimittäin ylittynyt jo ajat sitten.