28.11.2007

Siskoa tapaamaan!



Ihmiseni hyörivät ja hössöttävät joka päivä enemmän ja puhuvat vievänsä minut läheiseen varastoon - jonne tulee kuulemma ainakin yksi sisareni! Paikalla on myös noin kolmesataa muuta koiraa joten voisi sanoa, että viikonloppuna on tiedossa napakat varastobileet!

Paikalla on muutama tärkeämpi ihminen jotka seuraavat meitsiä (kuten meitä kaikkia). Lisäksi he jakelevat jonkinlaisia "palkintoja", toivottavasti tämä tarkoittaa vaikkapa makupaloja! Päiväohjelmaan kuuluu ilmeisesti nukkumista, syömistä ja juomista, pyllyjen haistelua, yleistä koiraverkoston kasvattamista, piirissä hölkkäämistä ja pöydällä seisomista (jolloin meitsiä ilmeisesti yritettään kähmiä, mikä on tietenkin aina mukavaa).

Miksikö meitsi sinne sitten menee? Ensinnäkin ohjelma vaikuttaa hyvältä. Kukapa sanoisi ei pyllyjen haistelulle tai nukkumiselle! Lisäksi kasvattajani (se ihminen varhaisilta viikoiltani) pyysi ihmisiäni viemään minut pentuna ainakin pariin tilaisuuteen. Saa nähdä tuleeko tästä minkäänlainen tapa. Jos meitsi tykkää näistä bileistä niin eikun pari jäniksenpapanaa poskeen ja kehään vaikka joka kuukausi!

(Kuvassa ylimpänä minä ja sisko, jota pääsen tapaamaan, ruskealaikukkaan takin koristamana kuvan keskellä.)

27.11.2007

Jänisjahti

Hurraa!

Pari viikkoa sitten ihmisten kanssa koettu riemuisa valkoinen höttö laskeutui (no, ainakin vähäisissä määrin) tähdistä maan kamaralle. No, illan jo laskeudutua meitsi lähti toisen ihmisen kanssa "vääntämään torttuja" (jotka harmikseni ihmiseni aina kerää talteen eikä anna jättää niitä ystävieni tutkittavaksi).

Ensihädästä toivuttuani ja paikallisen puiston nurkkia kolutessani havahduin outoon hahmoon!

Ylempänä puistossa, rinteellä, loikki ja ravasi ihmeellinen valkoinen eläin. Ei ollut lyhyet jalat eikä siro pitkä kuono. Korvatkin olivat hoikemmat - ja pystyssä. Päättelin äkkiä että kyseessä saattaisi olla puudeli, ne kun ovat monasti pörröisen valkoisia. Tämä ei kuitenkaan haukkunut, pälyili vain pysähdellessään aivan kuten olisi koko ajan takaa-ajettu. Ihme elukka.

Ihmiseni totesi edessämme olevan "jäniksen" (siis ilmeisesti se ihana antelias olento, joka jättää niitä maistuvia pillereitä kaikkialle maastoon kaikkien iloksi). Siitähän riemu sitten alkoikin, lähdimme rinta rinnan laukkaamaan kohti tuota taivaalta pudonneen tavaran väristä otusta.

Ihmiseni kuitenkin juoksi vain kahdella jalalla (ja vain vähän pidemmällä askeleella :) ja aloitti hetken huvin jälkeen toppuuttelemaan. Emme muka saisi nopeaa elukkaa kiinni. Pyh, sanon minä! Olisi vain päästänyt minut irti!

Odotahan vain, "jänis". Me näemme vielä ja silloin käpälämäkeen loikkiminen ei auta, jos vain pääsen eroon ihmisestäni. Haluan vain pysäyttää ja kiittää niistä ihanista makupaloista!

20.11.2007

Talvi on tullut – tulisipa kesäkin!


Nyt se on todistettu!

Teleportattuani itseni vaihteeksi 700km pohjoiseen, sain havaita ympäristön muuttuneen. Puhuvat ilmastonmuutoksesta, mutta minä sanon että pakanallinen talvi se vaan on! En meinannut uskoa silmiäni todeksi, kun näin kaiken verhoutuneen valkoiseen. Kirsu sen sitten todisti, kylmää se oli. Mutta niiii-in kaunista. Spurttasin kuin viimeistä vietäisiin. Se tavara lenteli ihanasti päälleni ja luisti allani. Maistelin ja haistelin, kieriskelin ja kaivelin.

Kun neljä kuukautta sitten päätin, etteivät kunnon sesset pissi sisälle, meinasin pyörtää päätökseni siihen valkoiseen astuessani. Pahoin pelkäsin, että kaikki ihanat hajut olisivat kadonneet, mutta niin ei käynytkään. Päin vastoin. Pakkohan se oli taipua ja pitää kiinni päätöksestäni. Valkoinen muuttui keltaiseksi.

Sanoivat että pakkasta oli viisi astetta. Eipä tuo mitään. Nutut on nynnyille, kunnon mäyräkoira pärjää ilmankin (esikuvani Armi, Hilla, Tiina ja Mikko juoksivat toistakymmentä vuotta moottorikelkan perässä järven jäällä, eikä kukaan kaivannut manttelia). Tästä mielipiteestä jouduinkin sitten tinkimään, kun viime viikonloppu Pudasjärvellä todisti muuta. Lauantaina en tarennut lähteä mukaan naapurin lintubaarin täyttöön, kun pakkasmittari osoitti reilua kahtakymmentä. Siis minä, joka ulkoilen säällä kuin säällä! Valitsin sohvan ja villahuovan, ja silti hytisin kuin horkassa. Ihmiset menivät, mutta tulivat pian takaisin. Meikäläinen taitaa ensi viikolla poiketa haukkujen hennesiin, Mustiin ja Mirriin. Tai sitten otatan mitat ja teetätän ulsterin ompelijalla. Varapalttoo on saatava.

Sunnuntaina kylmä oli hellittänyt meikäläiselle kohtuullisiin lukemiin. Pääsin kuin pääsinkin nauttimaan mökkiviikonlopusta paratiisissa. Vitosen kohdalla mittari on parhaimmillaan. Tavarasta saa sopivasti kimpoavia paukkuja ja on raikasta hengittää, mutta kukaan ei uhkaile burberryillä. Hittoon moiset hienostelijat! Nukkumamökin alta löysin sopivasti kaivettavaa. Luulinkin, etten pääse suosikkiharrastukseni pariin ennen kesää, mutta siinä se päivä kului kaivellessa (toisille kuoppia). Välissä tankkasin hangen päälle tipahtaneilla luonnon antimilla, ja taas jatkoin. Kunpa pääsis taas mökille!