Aikuiseksi muuttuminen on kummaa. Ennen kevään juoksenteluaikoja en juuri välittänyt haistella joka kantoa ja kiveä. Tuntui, että maailma ympärilläni on täynnä mielenkiintoisia otuksia, ääniä ja tapahtumia, eikä aikani riittäisi mitenkään pusikoiden nuuhkimiseen. Hillopäivien jälkeen kirsuuni on suorastaan virrannut kaiken maailman hajut, enkä malttaisi mitenkään jättää näitä tuoksuviestejä lukematta, saati niihin vastaamatta.
Vielä talvella reippaan kävelylenkin saldo oli pari vastauskirjettä. En viitsinyt vaivautua sen suuremmin itsestäni ilmoittelemaan, mutta jokin minussa on nyt muuttunut. Saattaisin pienemmälläkin puskajuoksulla viestitellä joka korrelle. Mistä sitä merkkiainetta riittääkin?
Olen näiden pienten viestien kautta tutustunut jos jonkinlaiseen murmeliin, jota en olisi tullut varmasti muuten edes huomanneeksi. Kirjeeni ovat saaneet pääosin hyvää palautetta. Edes frendini Sira, joka tavallisesti ei meikäläisen kirjeenvaihdosta oikein välitä, on ryhtynyt laatimaan minulle vastauksia.
(Kuvassa minä itse teossa vakiopaikallani)
Tekstit
3 kommenttia:
Moi Impi! En tiedä muistatko Sepänpuistosta Kurttia, joka vielä keväällä oli pikkupentu mutta nyt jo 10 kiloinen macho... Toivottavasti taas joku päivä päästään leikkimään, Kurt kaipaa sivistynyttä naisseuraa...
tää on aivan ihana tää blogi! :DD rakastuin ihan välittömästi!
mulla on kanssa blogi, joka kylläkin kertoo lähinnä mun kuulumisistani. sitäkin saa käydä halutessaan lukemassa osotteessa http://mr-ambulance.livejournal.com/
terkuin. noro
Milla + Kurre:
Kuinka voisinkaan unohtaa? Otetaan matsi tulevana viikonloppuna. Meitsi on kotona taas pitkästä aikaa!
Noro:
No kiitti, kiitti. Jaettu ilo on kaksikertainen, paitsi hyvien luiden osalta. Ja muiden herkkujen. Ne syön mieluusti yksin. Oikeastaan voitais tavata jos sulla olis mulle jotain syötävää..?
Lähetä kommentti