"Onkos tuo semmoinen dobermannin pentu?"
Näin kyseli eräs kemisti puoli vuotta sitten Agricolan puistossa ulkoiluttajaltani. Pöh! Kaikkea ne kyselevätkin. Onhan meissä mäyräkoirissa tietysti paljonkin yhteneväisyyksiä dobbereiden kanssa (mahtava etupurenta, sulavalinjainen kaulan kaari, riskit reidet ja loputon ruokahalu), mutta väitän että lattianrajasta löytyy enemmän herkkuja. Tapasin tänään Ratakadun koirapuistossa vihdoinkin kaltaiseni. Tai no, kuva kertonee kaiken, kiitos sen ottajalle...
(Kuvassa minä ja kaksoisolentoni. Kuva: Sulo-olennon ulkoiluttaja)
Tekstit
2 kommenttia:
Tervehdys,
Tällä pääsitte linkiksi blogiini. Ihan mainioita mäyräkoirakommelluksia ja hienoja kuvia!
Tänks, Josie!
Iso tassu vaan sinne.
Lähetä kommentti