Ensimmäisiä juoksuja odotellessaan sitä narttukin aivan huumaantuu ympärillä pyörivistä turriaisista. Vaikkei meikäläisen pitänyt kenestäkään kovin huumaantua, kaipailen valtavasti hieman kovempaa painimatsia naapurin Ransun kanssa. Siinä otetaan nimittäin makkarasta mittaa, ja lopuksi lepäillään rauhassa sohvalla. Kuten ammattipainissa ikään, kärsii tässäkin lajissa eniten korvat. Ne kun saattavat olla ottelun jälkeen melkoisen tikatut. Kisafiilikseen pääsee parhaiten koisaamalla edellisen päivän, jotta kiivasvauhtinen painimatsi molskilla ei päättyisi ensimmäiseen erään. Parasta olisi, jos molemmat kisailijat olisivat edes suurin piirtein samassa painoluokassa. Tässä lajissa ei istuta saunassa hikoilemassa ulos niitä kuuluisia viimeisiä grammoja!
(Kuvassa: Ransu kellistettynä lukko-otteeseen)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti