Kyllä kannattaa olla mäyräkoira. Sitä pääsee uusiin erikoisiin paikkoihin, ja tutustuu mielenkiintoisiin tyyppeihin. Kävin juuri kiekan kylillä, ja tapasin itseäni ainakin viiskymmentä kertaa isomman leonbergin. Ikää sillä oli ainakin sata vuotta, tai jos ei nyt ihan niin ainakin kymmenen! Eilen järkkäsin itselleni Japanin demon hassuttelemalla ulkosalla ikäiseni portugalinpodengon kanssa, meillä oli aika metkaa painiessa keskellä katua. Kipaisin sitten jatkamaan kisuamista läheiseen koirapuistoon, jonne mut on viety ekan kerran vasta pari viikkoa sitten. Puistossa törmäsin pariin corgiin (vanhempi niistä ei oikein perustanut meikäläisen jutuille, mutta se vähän rennompi tyyppi oli tosi hyvää seuraa!), sheltin 4kk pentuun, sellaiseen 9vkoa vanhaan karvapalleroon ja yhteen mainioon kultsuun, joka lakosi maahan näinkin vaikuttavan nakkuran edessä. Onhan se vetovoima tiedetty! Jengiä pyöri ympärilläni siis kuin Tokiossa ikään. Eipä tarvitse lähteä merta edemmäksi kalaan...
Kalaan pääsinkin nopeammin kuin kuvittelin. Viikonlopun gastronomiset annit olivat nimittäin Ahdin valtakunnasta. Kun viime viikonloppuna vetelin poroa ja hunajapossua, oli ruokalistalla tänään nigirisushia. Voi vitsi että makrilli osaa olla hyvää! Onkohan tää meitsin kimmoisa kroppa kuulunut edellisessä elämässä jollekin salskealle saukolle? Ainakin turkkini on samanlainen joidenkin ihmisten mielestä, kiiltävä ja lyhytkarvainen - eikä se saukkokaan mikään paksu ja lyhyt elikko kuulemma ole. Sen verran hyvin, meinaan, maistuu tämän tytön suussa kala. Riisiä en niin hirveesti kehtaa vedellä, siitä saa vaan turhia hiilareita, jotka voi vetää kehoonsa paremmassakin muodossa.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti